Mitä jokaisen meetvurstinostajan olisi hyvä tietää siivuttamisesta?
Kysymys saa Riikkaliina Kaanin nauramaan. Vähän humoristiseksi se on alun perin tarkoitettukin. Mutta kun on kuunnellut Riikkaliinaa tovin, tietää jo, että siivuttaminen on pikemminkin korkeampaa matematiikkaa kuin läpihuutojuttu.
Mutta palataan siihen tarkemmin hetken kuluttua. Otetaan ensin pari askelta taaksepäin aina vuoteen 2007.
”Tuutko jo iltavuoroon”
Alkuvuodesta 2007 kajaanilainen Riikkaliina huomasi olevansa kaupungissa, josta oli sanonut:
– Ouluun en ainakaan muuta.
Nuoren naisen kristallinkirkkaana ajatuksena oli, että hän jäisi uudelle paikkakunnalle ”vain hetkeksi”. Mutta toisin kävi.
Riikkaliina oli kuullut vinkin pikkuserkultaan. Tämä työskenteli oululaisen makkaratehtaan siivuttamossa. Siellä oli kiire ja väkeä tarvittiin. Riikkaliina otti yhteyttä Kotivaralle ja kävi haastattelussa, jonka lopuksi siivuttamon esimies kysyi:
– Tuutko jo iltavuoroon?
Iltavuoroon kajaanilainen ei ehtinyt, mutta muuttopuuhat alkoivat saman tien. Nuoren naisen kristallinkirkkaana ajatuksena oli, että hän jäisi uudelle paikkakunnalle ”vain hetkeksi”. Mutta toisin kävi.
– Tammikuussa tuli täyteen 15 vuotta, Riikkaliina naurahtaa.
15 vuotta myöhemmin
Matkan varrella on tapahtunut paljon. Työ siivutuslinjastossa on vaihtunut linjavastaavan tuurauksen kautta siivuttamon kympiksi eli 20 siivuttamotyöntekijän päivittäisen työn organisoijaksi. Lomakausina Riikkaliina myös tuuraa tuotannon suunnittelijaa. Kauppakoulun tutkinto on saanut rinnalleen useamman tutkinnon, mm. lähiesimiestyön ammattitutkinnon ja tuotannon esimiestyön erikoisammattitutkinnon.
Vastaan Kotivaralla on tullut myös jotain muuta, nimittäin aviomies Ari-Pekka Kaan. Viisi vuotta sitten syntyi Kasper.
– Virtaa täynnä oleva poika, Riikkaliina hymyilee.
Riikkaliinan 15 työvuoden aikana kilomäärät ovat kasvaneet ja koneet kehittyneet. Yksi on kuitenkin pysynyt.
Millintarkasti aamukuudesta
Työ siivuttamossa tehdään yhdessä vuorossa. Se tarkoittaa, että Riikkaliina on töissä jo aamukuudelta. Sitä ennen hän vie Kasperin päivähoitoon. Ari-Pekan aamuhommina on Bertan ja Lyylin, perheen ranskanbuldogien, ulkoilutus. Mies loihtii myös perheen yhteinen ruuan iltapäivästä päättyvän työpäivän jälkeen.
– Arvostan, Riikkaliina toteaa.
Entäpä sitten se, mistä lähdettiin liikkeelle: mitä jokaisen olisi hyvä tietää siivuttamisesta?
– Siivutus on tarkka prosessi, johon kuuluu monia työvaiheita ja tarkka omavalvonta, Riikkaliina kiteyttää.
Työ alkaa siitä, kun makkarat tuodaan siivuttamoon alakerran uuneista pitkän kypsytyksen päätteeksi. Ennen siivuttamista makkara kuoritaan. Jokaiselle tuotteelle ja pakkauskoolle on oma siivutusohjeensa, joissa on määritelty muun muassa siivun vahvuus. Yhteen siivutuskoneeseen menee 4–5 tankoa meetvurstia. Siivutuksen jälkeen tuote pakataan koneellisesti painon mukaan.
– Lopuksi pakkarit tarkastavat, että saumaukset, suojakaasut, etiketit ja päiväykset ovat kaikki kunnossa.
Siivuttamon läpi kulkee päivässä noin 10 000 kiloa meetvurstia, salamia ja kylmäsavupaisteja. Se tarkoittaa käytännössä 40 000–60 000 pakkausta pakkauskokojen mukaan.
Riikkaliinan 15 työvuoden aikana kilomäärät ovat kasvaneet ja koneet kehittyneet. Yksi on kuitenkin pysynyt: hyvä työyhteisö.
– Olen viihtynyt tosi hyvin. Koko talo ja työporukka saavat viihtymään, Riikkaliina toteaa.
Riikkaliina lähettääkin kiitokset esimiehelleen Harri Leppälälle, ”jolle on helppo sanoa asiasta kuin asiasta”, ja kaikille muille työkavereilleen:
– Olen ylpeä meidän siivuttamon työstä.
Viisi nopeaa kysymystä
- Paras tapa nauttia meetvurstista?
Leivän päällä. - Mitä grilliin?
Makkaraa pojalle, sillä söisi sitä vaikka joka päivä. Meille aikuisille sitten lihaa kaveriksi. - Pororuokaherkku?
Käristys - Valkosipulivenäläinen vai chilivenäläinen?
Valkosipuli - Oma ruokabravuuri kotona perheen ja ystävien kera?
Lasagne, jota poika pyytää usein tekemään.
