Hyvä siivu elämää – tarina pysyvyydestä

Tuija Keskisärkkä on työskennellyt Kotivaralla jo reippaat 20 vuotta. Nyt hän kertoo, mikä on se asia, joka ei ole muuttunut vuosien varrella.

Viime kesänä Tuija Keskisärkkä ajoi autolla ennätyksellisen paljon: vajaat 3 000 kilometriä. Seurana oli Tuijan lukioikäinen kuopus ja osan matkaa vanhin sisko. Suunnaksi otettiin ensin Lappi ja sitten Keski-Suomi. Liikkeelle äidin ja pojan sai yhteinen harrastus: geokätköily.

Tuija itse pysyttelee työpäivät tietokoneen ääressä. Mutta virtuaalisesti hänellä on reitit auki ympäri Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Viron.

Matkaa voittavissa merkeissä kuluvat myös Tuijan työpäivät. Hän itse pysyttelee pääsääntöisesti tietokoneen ääressä. Mutta virtuaalisesti hänellä on reitit auki ympäri Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Viron. Hän kiteyttää:

– Minun kauttani meiltä Kotivarasta lähtee kaikki tuotteet maailmalle.

Kun muut kääntävät kylkeä

Tuija herää jo, kun moni meistä kääntää tyytyväisenä kylkeä. Parin kilometrin matka töihin hurahtaa yleensä pyörällä. Tietokone käynnistyy Voudintie 7:ssä aamukuudelta.

Päivä alkaa usein tarkastamalla, mitä tavaraa on lähdössä minnekin päin. Suomeen jäävässä paketissa lukee meetvursti, Ruotsiin suuntaavassa salami ja tanskalaisessa spegepølse. Todellakin, saman tuotteen nimi voi vaihdella eri maissa, mutta laatu ei koskaan. Makkara on ja pysyy erinomaisena ja tietysti loistavan makuisena.

Tuijassa on sellaista välitöntä avoimuutta ja iloista otetta, jota ymmärtää jokainen – olipa kotoisin täältä, tuolta tai vieläkin kauempaa.

Päivän ohjelmaan kuuluvat myös muun muassa tilausten ja rahtikirjojen tekeminen sekä tuotteiden riittävyydestä huolehtiminen.

– Joskus hyppään myös lähettämön hallin puolelle auttamaan tai tuuraamaan jotakuta, Tuija lisää vielä.

Työ on nopeatempoista mutta itsenäistä, mikä sopii Tuijalle hyvin. Oman työpäivän kulkua voi suunnitella kohtuullisen vapaasti.

– Päivät ovat erilaisia mutta samanlaisia, Tuija nauraa. – Yhdistävä tekijä päivissä on operatiivinen työ, esimerkiksi juuri virtuaaliset varastonsiirrot.

Matkalla makkaran maailman läpi

18-vuotiaalla Tuijalla oli takana kaksi vuotta kotikuntansa Haukiputaan ammattikoulua. Taskussa vakuutti lihanvalmistetyöntekijän tutkintotodistus. Makkaraakin oli tullut tehtyä – ensimmäisen ja viimeisen kerran itse.

Valmistumisen jälkeen ensimmäinen vuosi kului siivoustöissä vanhusten palvelukeskuksessa. Seuraavat viisi vuotta Tuija työskenteli elintarvikealalla, opiskeluaikaisessa työharjoittelupaikassa. Ennen Kotivaralle tuloa hän teki myös koulunkäyntiavustajan töitä kehitysvammaisten parissa.

Kotivaralle Tuijan toi halu palata omalle alalle. Siitä on nyt reippaat 20 vuotta.

Ensimmäiset kuusi vuotta hujahtivat siivuttamossa. Kuopuksen, sen geokätköilevän, äitiysvapaan jälkeen Tuija palasi Kotivaralle mutta lähettämöön. Nykyisen työnsä lähettämön kymppinä hän aloitti vuonna 2014.

Työnsä ohessa Tuija on suorittanut elintarvikealan perustutkinnon. Kuten hän itse kuvailee, se oli eräänlainen matka makkaran maailman läpi. Se tarjosi kokonaiskuvan siitä, minkälaisia vaiheita makkaranvalmistukseen kuuluu, ennen kuin makkara tulee Tuijalle entuudestaan tuttuun siivuttamoon, tuotannon häntäpäähän.

Yhteen hitsaavat osaset

Kahdessakymmenessä vuodessa työ makkaratehtaassa on muuttunut esimerkiksi koneistumisen ansiosta. Vuosien aikana yksi asia on kuitenkin pysynyt: hyvät työkaverit.

Lue lisää:
Työ, jota Sakke Liedes tekee keittiömestareiden kanssa, vaatii ennen kaikkea kykyä ennustaa.

– Tämä on älyttömän hyvä työpaikka, jossa on ihanat työkaverit. Me toimimme hyvin tiiminä. Yhdessä koetaan ja opitaan. Se hitsaa yhteen.

Perille kahvittelemaan löytävät myös lähettämön tärkeät linkit maailmalle: rekkakuskit. Heitä Tuija nauraa puhuttelevansa säännöllisesti.

Työkaverit eivät jääkään vain töihin. Kaksi siivuttamon aikaista ystävää on kuopuksen kummeja ja moni muu enemmän kuin hyvän päivän tuttu. Perille kahvittelemaan löytävät myös lähettämön tärkeät linkit maailmalle: rekkakuskit. Heitä Tuija nauraa puhuttelevansa säännöllisesti.

Tuijan matkassa on mukava olla. Hänessä on sellaista välitöntä avoimuutta ja iloista otetta, jota ymmärtää jokainen – olipa kotoisin täältä, tuolta tai vieläkin kauempaa.

Viisi nopeaa kysymystä

  1. Paras tapa nauttia meetvurstista tai salamista?
    Pepperonisalamia pitsan päälle.
  2. Mitä grilliin juhannuksena?
    En grillaa hirveästi. Mutta ehkä makkaraa, hampurilaisia ja muuta vastaavaa.
  3. Pororuokaherkku?
    Kyllä se on käristys.
  4. Valkosipulivenäläinen vai chilivenäläinen?
    Chilivenäläinen.
  5. Oma ruokabravuuri kotona perheen ja ystävien kera?
    Spagetti Bolognese. Mutta vanhin poika kyllä pitää pororuuistani.