Tässä jutussa pääosassa ovat Jessica ja Joel, nuorimmat kotivaralaiset tällä hetkellä, viikko ennen juhannusta. He ovat kesätyöntekijöitä, joita Kotivara palkkaa yleensä kymmenkunta kesää kohti. Osa heistä on täysi-ikäisiä opiskelijoita ja osa nuorempia koululaisia niin kuin Aikoman sisarukset.
Jessica Aikoman viimeiset puolitoista viikkoa ovat kuluneet tuotannossa parilla eri työpisteellä. Pääasiassa hän on työskennellyt pakkaamossa ja siivuttamossa.
Perehdyttäminen työhön, vaikka niinkin lyhyeltä tuntuvaan rupeamaan kuin Jessican kaksi viikkoa, on olennainen osa Kotivaran tapaa toimia. Tuotantopäällikkö Timo Ukkolan mukaan nuorten palaute kesätyöpaikastaan on ollut hyvää ja erityisesti siinä on nostettu esille juuri perehdytys. Samasta asiasta kiittelee myös Jessica:
– Parasta on ollut tosi kivat työkaverit. Joku on ollut aina minun kanssa tekemässä ja neuvonut, mitä pitää tehdä.
Kesätyöntekijä ei ehkä tule ajatelleeksi, mutta hänestä on monella lailla hyötyä vakituisille työntekijöille – ehkä vähän yllättävälläkin tavalla. Ukkola lähettääkin seuraavat terveiset Jessicalle, Joelille ja kaikille muille kesätyöntekijöille:
– Perehdyttäminen on vakituiselle väelle mielekästä. Samalla se tuo myös heidän työhönsä vaihtelua.
Tiedostojentäyteiset kaksi viikkoa
Sillä aikaa, kun Jessica on työskennellyt tuotannon puolella asianmukaisissa suojavaatteissa ja noin kuuden asteen lämpötilassa, Joel Aikoma on tehnyt hommia toimiston puolella normaaleissa olosuhteissa. Hänen työpistettään hallitsevat iso näyttö, näppäimistö ja muutama toimistotarvike. Nuorenmiehen viereiselle seinälle on kiinnitetty juliste, joka muistuttaa Valkosipuli-Kärkkäristä, Kotivaran kesän uutuustuotteesta.
Joel on päässyt työssään osaksi yrityksen suurta urakkaa: laatujärjestelmän uusimista.
– Olen siirtänyt tiedostoja uuteen järjestelmään, Joel kertoo.
Joel kertoo myös, että aluksi kesätyö ja uudet kuviot jännittivät, mutta loppupeleissä työ on osoittautunut aika lailla sellaiseksi kuin hän oli etukäteen ajatellut. Nuorenmiehen suhtautuminen työhön on ihailtavan käytännönläheinen.
– Parasta tässä on ollut joustavat tauot, Joel toteaa ja vertaa tauotusta tuotannon puolelle, josta sisko on päässyt pitämään oman puolen tunnin ruokatunnin ja vartin kahvitauon selvästi kellotetummin.
Aikaisin nukkumaan ja muita oppeja
Jessican ja Joelin työpäivän pituus on kuusi tuntia. He ovat vielä alaikäisiä; Jessica aloittaa elokuussa lukion, Joel yläkoulun 8. luokan. Täysi-ikäisillä kesätyöntekijöillä päivän työn tuntimäärä on sama kuin vakituisilla kotivaralaisilla. Opiskelijoilla kesätöissä voi vierähtää myös useampi kuukausi. Timo Ukkola kertoo Kotivaran tekevän paljon yhteistyötä OSAOn elintarvikepuolen kanssa. Kesätöihin otetaan kuitenkin myös muita kuin liha-alan opiskelijoita.
Arkiseen asiaan kätkeytyy se, minkä vuoksi Kotivara haluaa palkata nuoria kesäksi hommiin.
– Tekemällä oppii, jos asenne on kunnossa, Ukkola tietää.
Ukkolan mukaan nuorille voi tulla yllätyksenä työn fyysisyys ja raskaus: jatkuva seisomien ja käsien käyttö.
– Jotkut sanovatkin, että oppivat ainakin menemään aikaisin nukkumaan, Ukkola naurahtaa ja lisää, että aikaisimmillaan työvuoro alkaa yrityksessä aamulla kello 6.
Arkiseen asiaan kätkeytyy kuitenkin se, minkä vuoksi Kotivara haluaa palkata nuoria kesäksi hommiin.
– Haluamme tarjota nuorille mahdollisuuden päästä näkemään työelämää ja näin kantaa oma vastuumme nuorten tärkeässä liitoskohdassa opintojen ja töiden välissä. Samalla haluamme löytää tulevaisuuden työntekijöitä. Tämä on kaikille sellainen win-win-tilanne, Ukkola sanoo.
Rauhallisen hymyn takana
Moni nuori palaa kesätöihin seuraavina kesinä. Ukkolan mukaan kesätyöntekijöistä on tullut myös vakituisia kotivaralaisia.
Myös Joel ja Jessica sanovat tulevansa mielellään Kotivaralle uudelleen. Silloin työpaikka ja -yhteisö olisivat jo tuttuja eikä tilanne olisi enää samalla lailla vieras ja jännittävä.
– Silloin olisi helpompaa, kun on jo päässyt tekemään työtä ja oppinut sitä, sisarukset toteavat yhteen ääneen.
Moni nuori palaa töihin seuraavina kesinä. Ukkolan mukaan kesätyöntekijöistä on tullut myös vakituisia kotivaralaisia.
Entäpä sitten joskus, niin sanotusti isona: onko sisaruksilla toiveammattia?
Joel pudistelee päätä ja sanoo, ettei osaa vielä ajatella asiaa. Koulussa lempiaine on fysiikka ja vapaalla ykkösharrastus frisbeegolf.
Biologiasta pitävällä Jessicalla on kuitenkin jo jotain mielessä.
– Haluaisin lääkäriksi.
Nuoren naisen rauhallinen hymy onkin sellainen, jonka näkee mielellään lääkärin kasvoilla.
Hyvää jatkoa molemmille ja myös kaikille muille kesäuurastajille. Ehkäpä tapaamme jälleen ensi kesänä.
