Oinaan suvussa porot ovat olleet elinkeino ja elämäntapa niin kauan kuin Sallassa on ollut poroja. Nyt Pasi Oinas kertoo, mikä vetää luontoon, millainen eläin poro todellisuudessa on ja miksi poronlihaa voisi myydä apteekeissa.
Kun Pasi Oinas istahtaa kahvikupposen ääreen ja alkaa kertoa arjestaan, kuuntelijan silmien eteen piirtyvät tammikuinen kaamos, luminen metsä ja porotokka. Oinas on tarinankertoja pehmeää ääntään myöten. Hän on myös suvusta, jossa porot ovat olleet osa elämää satoja vuosia, käytännössä niin kauan kuin Sallassa on ollut poroja. Silti hän sanoo, että hänen on vaikea kuvata poromiehen työtä. Jokaisen pitäisi kokea se itse.
– Täällä Sallassakaan poroelinkeino ei välttämättä ole tuttu juttu kaikille, vaikka olisi asunut iän kaiken kylässä. Jos työ on kiinnostanut jotakuta, olen ottanut hänet matkaan porometsään, Oinas kertoo.
Pikku hiljaa Oinaan sanoista alkaa kuitenkin muodostua kuva työstä, joka on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta. Se vaatii tekijältään taitoa liikkua luonnossa ja suunnistaa myös säkkipimeässä sekä omanlaisensa luonteen: yksinäisyyden sietämistä, henkistä kanttia ja rohkeutta.
Yksi asia on heti selvä: Oinas arvostaa poroja. Itse asiassa hän sanoo, että poro on erittäin älykäs eläin.
Mutta sitten on muutakin. Se elämäntapa, johon Oinaan suvussa on kasvettu pitkään.
– Kun on ollut tässä elinkeinossa pienestä asti mukana, se on syvällä rinnassa kiinni, Oinas sanoo ja vaikenee hetkeksi.
Kunnioituksesta hienoa eläintä kohtaan
Yksi asia on heti selvä: Oinas arvostaa poroja. Itse asiassa hän sanoo, että poro on erittäin älykäs eläin. Jos luonnossa tapahtuu jotain, johon poro reagoi vaikkapa siirtymällä ylemmäksi tunturiin, kokenutkin poromies voi nähdä syyn vasta päivän parin viiveellä.
Erityistä porossa on myös se, että se on ainoa yksityisomistuksessa oleva eläin, joka kulkee luonnossa vapaana. Luonnossa Oinas haluaa nähdä poron myös jatkossa.
– On tarkoitettu, että poro on metsässä. Se on sen koti. Myös poron liha perustuu siihen, että poro elää metsässä.
Luonnossa poro noudattaa sille ominaista vuotuiskiertoa. Syksyllä poro lihottaa itseään talven varalle. Talvella poron kuuluu luontaisesti hoikkua tai laihtua. Syksyyn, hyvän lihan aikaan, ajoittuvat erotukset ja teurastukset.
– Ihmiset pääsevät nauttimaan parhaasta lihasta, Oinas toteaa.
Sallassa on oma teurastamo kylän kupeessa. Oinas pitää lähellä sijaitsevaa teurastamoa niin tärkeänä vastuulliselle poronlihantuotannolle ja elinkeinolle laajemmin, että kutsuu sitä paliskunnan sydämeksi ja lisää:
– Poron käsittelyn pitää olla hienoa. On kyse niin hienosta eläimestä.
Jotain kertoo poron arvostuksesta myös se, että poro hyödynnetään niin tarkkaan kuin mahdollista. Näin tehdään myös Sallassa.
Miksi poronlihaa pitäisi myydä apteekeissa
Oinas on tyytyväinen siihen, että kiinnostunut poronlihaa kohtaan kasvaa tasaisesti, sillä liha on terveellistä ja vähärasvaista. Se sisältää proteiineja, kivennäisaineita, A- ja B-vitamiineja sekä tyydyttämättömiä rasvahappoja.
– Poronliha on niin terveellistä, että sitä pitäisi myydä apteekeissa, Oinas nauraa.
Jotain kertoo poron arvostuksesta myös se, että poro hyödynnetään niin tarkkaan kuin mahdollista. Näin tehdään myös Sallassa. Veri menee lähelle, paikalliselle ravintolalle, mutta koipinahat aina mongolialaiselle kenkätehtaalle asti. Esimerkiksi päät, kurkkutorvet ja kaulalihat ovat lemmikkieläinruuan raaka-ainetta, jota matkaa Sallasta muun muassa Honkajoelle. Ruhot noutaa Kotivara ja kuljettaa ne makkaratehtaalleen Ouluun. Siellä ne leikataan ja hyödynnetään monipuolisesti kylmäsavupaistina ja erilaisina Poroboxeina.
Yhteistyö Kotivaran kanssa on vasta aluillaan mutta sujuu Oinaan mukaan erinomaisesti: asiat tapahtuvat niin kuin on sovittu.
– Luotettavuus on se tärkein asia. Se ei ole itsestäänselvyys tänä päivänä, sanoo pitkään porolihakaupoista vastannut Oinas.
Menetetyn sukupolven jälkeen
Oinas on poroisäntä Sallan paliskunnassa. Poroisännyys tarkoittaa, että hän johtaa paliskunnan toimintaa. Tehtävään hänet on valinnut paliskunnan yleinen kokous.
Sallan kunnassa asuu noin 3 400 ihmistä. Kuntaa pinta-alaltaan hiukan pienemmässä paliskunnassa on 180 osakasta eli poroa omistavaa naista ja miestä.
Ennen sotia silloinen Salla oli koko poronhoitoalueen vauraimpia alueita. Alueella oli yli 16 000 poroa. Sota-aikana poronhoitajat menettivät noin 40 % poroistaan. Kun itäisin osa Sallaa, noin puolet silloisesta Sallan alueesta, luovutettiin Neuvostoliitolle Moskovan välirauhassa vuonna 1944, rajan taakse jäi 15 000 poron laidunmaat.
– Uudet rajat tarkoittivat monelle suvulle porohommien loppumista. Yksi sukupolvi on jäänyt ikään kuin välistä pois, Oinas toteaa.
On vielä liian aikaista sanoa, jatkaako joku Oinaan lapsista suvun elinkeinoa. Mutta jos jatkaa, odotettavissa on jotain erityistä.
Poro-osakkaiden vähäinen määrä ja ikääntyminen olivat vielä kymmenkunta vuotta sitten Sallassa elinkeinon uhkana. Mutta nyt porotalous on taas vahvoilla. Myös sukuja, joiden elinkeinoon sodanjälkeiset uudet rajat vaikuttivat, on palannut takaisin porojen pariin.
– Vuosikymmenessä osakasmäärä on tuplaantunut. Alaikäisten osakkaiden määrä on isompi kuin eläkeläisten. Tulevaisuutta löytyy nyt.
On vielä liian aikaista sanoa, jatkaako joku Oinaan lapsista suvun elinkeinoa. Mutta jos jatkaa, odotettavissa on jotain erityistä. Tunteen kuvaamiseen Oinas tarvitsee vain pari sanaa:
– Tämä on maailman hienoin ammatti.
Lähteenä Sallan historiaa koskevissa asioissa
Lapin maakuntamuseo: Pohjoisen keinot: Kuolajärvi eli Vanha Salla -video